Kuinka älykkäitä alpakat ovat? Mitä kognitiotutkimus ja koulutus kertovat

Tärkeimmät tutkimukset yhdellä silmäyksellä

Jos sinulla on kiire, tästä löydät keskeiset tulokset. Sen jälkeen käyn tarkemmin läpi koulutuksen, käsittelyn ja terapiakysymyksen.

Kuinka älykkäitä alpakat ovat? Kiertotesti antaa vastauksen

A-not-B-testi on kognitiotutkimuksen klassikko. Eläin oppii ensin saavuttamaan kohteen tietyn kiertoreitin kautta. Kun kohde sitten siirretään näkyvästi uuteen paikkaan, monet eläimet palaavat vanhoihin malleihin ja kulkevat aluksi opittua reittiä. Tätä kutsutaan perseveraatiovirheeksi: tuttuun takerrutaan, vaikka ajantasainen tieto puhuu sitä vastaan.

Testissä, johon osallistui 51 alpakkaa, juuri näin ei käynyt. Yksikään eläin ei tehnyt perseveraatiovirhettä, kun taas koirat, hevoset, aasit ja muulit jäävät samassa koeasetelmassa selvästi useammin kiinni vanhaan reittiin. Kysymykseen siitä, kuinka älykkäitä alpakat todella ovat, tämä on vahva signaali: eläimet mukauttavat käyttäytymistään nopeasti uuteen tietoon sen sijaan, että pitäisivät itsepäisesti kiinni tutusta. Juuri tätä käyttäytymistutkimuksessa kutsutaan hyväksi impulssikontrolliksi.

Laamat oppivat toisilta havainnoimalla

Se, oppivatko eläimet toisiltaan pelkästään katsomalla, on käyttäytymistutkimuksen kiinnostavimpia kysymyksiä. Laamoilla juuri tätä testattiin: 30 eläimelle annettiin kiertotehtävä kolmessa ryhmässä. Ensimmäinen ryhmä katsoi ensin, kun ihminen ratkaisi tehtävän, toinen katsoi lajitoveria, eikä kolmas saanut mitään näyttöä.

Tulos oli selvä. Ihmisen näytön jälkeen tehtävän ratkaisi 7 laamaa 10:stä, lajitoverin näytön jälkeen 6 laamaa 10:stä. Ilman mitään näyttöä onnistui vain 2 laamaa 10:stä. Havaintooppiminen toimii laamoilla siis molempia kanavia pitkin, yhtä hyvin ihmiseltä kuin lajitoverilta. Laamojen älykkyydestä tämä on yksi selvimmistä tähän mennessä tutkituista todisteista.

Mistä alpakat tunnistavat toisensa: ääni

Alpakat viestivät paljon hiljaisella hyrinällä, niin sanotulla humilla. Bioakustiset analyysit osoittavat, että hyrinässä on yksilöllisiä tunnusmerkkejä: jokainen eläin kuulostaa harjaantuneen korvan, ja algoritmien, mielestä hieman erilaiselta. Pelkkää äänidataa analysoinut luokittelija yhdisti äänet oikeaan eläimeen 71 prosentissa tapauksista.

Alpakat voivat siis todennäköisesti tunnistaa toisensa äänestä myös ilman näköyhteyttä. Laumalle se ei ole sivuseikka, vaan merkki paljon rikkaammasta sosiaalisesta järjestelmästä kuin eläinten rauhallinen olemus ensin antaa olettaa.

Jokaisella eläimellä on oma luonteensa

Kun pitää useampaa alpakkaa, huomaa nopeasti: on uteliaita ja pidättyväisiä, rentoja ja säikkyjä. Se ei ole kuvitelmaa. Testissä, johon osallistui 44 alpakkaa, havaittiin pysyviä yksilöllisiä eroja käyttäytymisessä. Naaraat reagoivat keskimäärin herkemmin kuin urokset, ja 67 prosenttia eläimistä osoitti vain vähäistä kiihtymystä, kun ne erotettiin hetkeksi laumasta.

Käytännössä tämä tarkoittaa: koulutustapa, joka toimii yhdellä eläimellä heti, voi viedä toisella paljon kauemmin, iästä tai kokemuksesta riippumatta. Alpakoiden käyttäytymistä ei voi niputtaa yhteen muottiin.

Alpakoiden kouluttaminen: lempeästi, ei voimalla

Alpakat ja laamat ovat pakoeläimiä, jotka pitävät etäisyyttä, eivätkä ne ole syntyneet sylieläimiksi. Jo pienet, oudot liikkeet tai äänet saavat ne ottamaan etäisyyttä, ja alun perin koirille tai hevosille kehitetyillä menetelmillä ne oppivat vain hitaasti ja vastahakoisesti. Erityisen vastenmielistä niille on, kun niiden päähän, sieraimiin, silmiin ja korviin tai jalkoihin kosketaan, koska juuri nämä ruumiinosat turvaavat niiden pakomahdollisuuden.

Hyvä koulutus jäljittelee pikemminkin lauman sisäistä viestintää, jossa arvojärjestys ratkaistaan kaulapainilla tai sylkemällä eikä raa'alla voimalla. Viittä perusasiaa pidetään kantavina:

• Tarkkaavaisuus
• Luottamus
• Kunnioitus
• Selkeys
• Johdonmukaisuus

Herkuista luovutaan tietoisesti. Käsiruokinta sekoittaa arvojärjestyksen ja voi jopa lisätä sylkemistä. Otollinen aikaikkunakin on olemassa: ensimmäisen elinvuoden viimeisellä kolmanneksella, kun nuoret eläimet irtautuvat emostaan, ne oppivat erityisen helposti, ja tämä on kätevästi myös tavallinen myynti-ikä. Kun tämän ikkunan hyödyntää, tavoitteeseen pääsee usein kohtuullisella vaivalla: peruskoulutus onnistuu noin kolmessa tunnissa usealle päivälle jaettuna. Laamoja pidetään yleisesti hieman helpompina kouluttaa kuin alpakoita, koska niitä on tuhansia vuosia valikoitu rauhallisemman luonteen perusteella. Jos alpakat kasvavat laamojen seurassa, ne oppivat huomattavasti nopeammin, mitä niiltä odotetaan.

Jokaisen koulutuskerran pitäisi päättyä myönteisesti. Jos harjoitus ei onnistu, on parempi ottaa askel taaksepäin ja lopettaa johonkin, minkä eläin jo hallitsee varmasti, ja päästää se irti vasta, kun se on näkyvästi rentoutunut. Kehon asennolla voi ohjata paljon: kun seisot eläimen vasemmalla puolella olkapään korkeudella, kevyt kääntyminen vasemmalle saa sen liikkumaan eteenpäin ja kääntyminen oikealle peruuttamaan. Väärin tehty riimutus, esimerkiksi tarttuminen korvaan tai usean ihmisen väkivaltainen kiinnipito, voi sen sijaan jättää pysyviä jälkiä, joiden kanssa myöhemmätkin omistajat joutuvat elämään.

Naksutinkoulutus ja catch pen

Sen, että lempeä koulutus todella kannattaa, osoittaa tutkimus, jossa vähäisen paineen koulutusmenetelmiä verrattiin suoraan arjen käsittelyyn. Eläimiä, jotka oli koulutettu TTeam/Camelidynamics-järjestelmän ei-aversiivisilla menetelmillä, oli sen jälkeen merkittävästi helpompi taluttaa. Toisaalta pitäjien kielteinen perusasenne, eli kärsimättömyys tai turhautuminen eläinten kanssa, oli yhteydessä lisääntyneeseen sylkemiseen, potkimiseen ja puremiseen.

Marty McGee Bennettin kehittämä Camelidynamics-järjestelmä perustuu tietoisesti yhteistyöhön kiinnipitämisen sijaan: tasapaino, vipuvaikutus ja valinnanmahdollisuudet korvaavat raa'an voiman. Pieni, selkeä kiinniottoaitaus, catch pen, vähentää lisäksi stressiä. Alpakoiden naksutinkoulutuksessa mennään vielä askel pidemmälle: eläimet oppivat menemään aitaukseen vapaaehtoisesti, koska ne yhdistävät sen johonkin myönteiseen, sen sijaan että niitä ajettaisiin sinne.

Käsittely, joka vähentää stressiä mitattavasti

Joitakin rutiineja ei voi välttää, mutta ne voi toteuttaa eri tavoin. Vuosittainen keritseminen esimerkiksi aiheuttaa todistetusti stressiä, mikä näkyy stressihormoni kortisolin nousuna syljessä ja ulosteessa. Sillä, miten eläintä pidetään paikallaan, on merkitystä: seisaaltaan kiinnipitäminen on vähemmän stressaavaa kuin eläimen kaataminen makuulle tai nostaminen kallistuspöydälle.

Arjessa tämä tarkoittaa: menetelmä on lähes yhtä tärkeä kuin toistojen määrä. Kun käsittelyssä panostaa rauhallisuuteen, valinnanmahdollisuuksiin ja vähäiseen pakkoon, akuutti stressi vähenee ja eläin on seuraavalla kerralla yhteistyöhaluisempi.

Alpakat terapiaeläiminä: mitä tutkimusnäyttö todella kertoo

Harva aihe liitetään alpakoihin yhtä usein kuin eläinavusteinen terapia, ja kuvia alpakoiden vierailuista hoitokodeissa tai kouluissa kiertää vastaavasti paljon. Tieteellinen perusta on kuitenkin ohut. Pohjimmiltaan on olemassa käytännössä vain yksi vanhempi, vertaisarvioitu tutkimus, jossa autististen lasten puheen käyttö ja sosiaalinen vuorovaikutus lisääntyivät alpakkakontaktien aikana. Luotettavat kortisoli- tai pitkän aikavälin tiedot, jotka tukisivat kamelieläinten todellista terapeuttista vaikutusta, puuttuvat toistaiseksi suurelta osin.

Lisäksi kaikki eläimet eivät sovi tähän työhön. Anekdoottisiksi luettavien käytännön tietojen mukaan vain noin yhdellä laamalla 15:stä ja yhdellä alpakalla 75:stä on tarvittava itsevarmuus ja tyyneys kohdata vieraita ihmisiä oudoissa tilanteissa. Jos haluat käyttää alpakoita terapeuttisiin tai pedagogisiin tarkoituksiin, tee se realistisin odotuksin ja tietäen, että tutkimus on tällä alueella vasta alussa.