Pito ja eläinten terveys
Alpakoiden keritseminen: opas ajankohtaan, työvaiheisiin ja jälkihoitoon
Timm QuandtLukuaika 8 min
Keritseminen ei tuota pelkästään arvokasta kuitua. Ennen kaikkea se suojaa eläimiä siltä, että ne joutuisivat lämpimään vuodenaikaan paksu talja yllään. Jotta päivä sujuu rauhallisesti ja turvallisesti ja villa pysyy mahdollisimman puhtaana, tarvitaan muutakin kuin keritsimet: oikea ajankohta, kuivat eläimet, valmisteltu työpiste ja hyvin yhteen hitsautunut tiimi. Tämä opas käy vaihe vaiheelta läpi suunnittelun, keritsemispäivän ja jälkihoidon.
Miksi alpakat keritään joka vuosi
Alpakan talja kasvaa jatkuvasti ja eristää erittäin hyvin. Talvella se on toivottavaa, mutta kesällä sama eristys voi muuttua rasitteeksi. Toisin kuin koira, alpakka ei menetä taljaansa kausittaisessa karvanvaihdossa. Säännöllinen keritseminen on siksi kiinteä osa terveydenhoitoa eikä pelkkää taloudellista kuidunkorjuuta.
British Alpaca Society suosittelee pääsääntöisesti keritsemistä kerran vuodessa. Myös Uuden-Seelannin laamojen ja alpakoiden eläinsuojelusäännöstö mainitsee säännöllisen keritsemisen välttämättömänä toimena, jotta eläimet eivät kärsi liiallisesta taljasta. Poikkeuksista ja tarkasta leikkuusta kannattaa sopia kokeneen keritsijän tai eläinlääkärin kanssa, esimerkiksi sairaiden, hyvin vanhojen tai selvästi alipainoisten eläinten kohdalla.
Oikea ajankohta: ennen kesähelteitä
Keski-Euroopassa tavallinen ajanjakso on keväästä alkukesään. Ratkaisevaa ei ole yksittäinen kalenteripäivä vaan sääikkuna: kovimpien helteiden pitäisi olla vielä edessä, mutta juuri keritut alpakat tarvitsevat suojaa kylmältä, tuulelta ja jatkuvalta sateelta. Jos keritsee hyvin myöhään vuoden aikana, on lisäksi vaarana, ettei talja ehdi kasvaa tarpeeksi ennen talvea.
Taljan on oltava keritsemispäivänä kuiva. Kosteaa kuitua on vaikeampi leikata ja säilyttää; jos se pakataan ilmatiiviisti, uhkana ovat haju, värimuutokset ja home. Jos sadetta on luvassa, eläimet kannattaa siksi siirtää ajoissa kuivaan, hyvin tuuletettuun tilaan. Säästä riippumaton varapäivä kannattaa sopia jo varauksen yhteydessä.
Tarkistuslista: tämän pitää olla valmiina ennen keritsemistä
| Osa-alue | Valmistelu |
|---|---|
| Eläimet | Kuivat, rauhallisesti valmiiksi erotellut ja saatavilla ilman turhan pitkää odotusta |
| Työpiste | Tasainen, puhdas, liukumaton, kuiva, hyvin valaistu ja sähköliitännällä varustettu |
| Tarvikkeet | Merkityt säkit, pressu tai lajittelupöytä, harja, ensiaputarvikkeet |
| Tiimi | Kokenut keritsijä ja riittävästi apulaisia eläimille, taljalle ja kirjanpidolle |
| Jälkihoito | Tuulelta ja sateelta suojattu tila viileän tai märän sään varalle |
Riimujen, siirtokäytävien ja työn kulun pitäisi olla tuttuja ennen keritsemispäivää. Hätäinen kiinniotto juuri ennen keritsemistä lisää eläimen ja tiimin stressiä. Jos keritset ensimmäistä kertaa, älä harjoittele omalla eläimelläsi, vaan varaa kokenut ammattilainen ja opettele työn kulku ensin apulaisena.
Näin ammattimainen alpakan keritseminen etenee
Monet alpakat asetetaan keritsemistä varten hallitusti kylkiasentoon ja tuetaan niin, etteivät ne pääse äkkiä nousemaan. Sivullisesta se voi näyttää oudolta, mutta asianmukaisesti tehtynä se estää hallitsemattomat liikkeet terävien teräkampojen lähellä. Päätä, kaulaa ja raajoja ohjataan rauhallisesti ja ilman tarpeetonta painetta. Kiinnipito kestää vain niin kauan kuin on tarpeen.
Ensin otetaan yleensä vartalon arvokas talja mahdollisimman yhtenäisinä kaistaleina. Sen jälkeen vuorossa ovat kaula, rinta, vatsa ja jalat. Rutinoitunut keritsijä työskentelee ripeästi, tarkistaa ihopoimut ja pitää koneen loivassa kulmassa. Pieniä viiltohaavoja voi huolellisuudesta huolimatta syntyä; ne on hoidettava heti, kirjattava ja tarkistettava seuraavina päivinä.
Lajittele talja heti, älä kaikkea samaan säkkiin
Vartalon niin sanottu blanket on yleensä tasaisin ja hienoin osa. Kaulan ja jalkojen kuidut ovat usein lyhyempiä tai karkeampia, ja ne kerätään erikseen. Kun laadut lajitellaan jo keritsemisen aikana merkittyihin, ilmaa läpäiseviin säkkeihin, säästyy myöhemmin paljon työtä, eivätkä karkeat kuidut, lika tai kasvinjäänteet pääse sotkemaan parasta taljaa.
Ennen varastointia talja levitetään puhtaalle alustalle, ja siitä poistetaan karkeasti voimakkaasti likaantuneet reunat ja vierasaineet. Sen on oltava täysin kuiva. Se, mihin käyttöön mikäkin kuituerä sopii, riippuu muun muassa hienoudesta, pituudesta ja tasaisuudesta. Lisää aiheesta kerrotaan artikkelissa Alpakkavilla: ominaisuudet ja laatutekijät.
Keritsemispäivä on samalla terveystarkastus
Paksun taljan alla painon lasku, ihomuutokset ja loiset jäävät pitkään piiloon. Heti keritsemisen jälkeen kuntoa, ihoa, korvia ja raajoja on paljon helpompi arvioida. Monet tilat käyttävät tilaisuutta myös kynsien ja tarvittaessa hampaiden tarkistamiseen asiantuntevan henkilön toimesta.
Poikkeamat eivät kuulu vain lapulle villasäkkien viereen. Kuntoluokka, paino, ihomuutokset, vammat ja tehdyt hoitotoimet kannattaa kirjata eläinkohtaisesti. Näin vuosittaisesta tapahtumasta tulee vertailukelpoinen terveyssarja eikä pelkkä hetkellinen tilannekuva.
Keritsemisen jälkeen: pidä sää ja haavat silmällä
Juuri keritut alpakat menettävät suojansa säätä vastaan yhdessä hetkessä. Kylmällä tuulella tai pitkään jatkuvalla sateella ne tarvitsevat kuivan katoksen; heikentyneet, vanhat tai hyvin hoikat eläimet ansaitsevat erityistä huomiota. Auringossa varjoa on oltava edelleen tarjolla, sillä nyt iho on tavallista enemmän alttiina UV-säteilylle.
Tarkista kaikki eläimet samana ja seuraavana päivänä: syövätkö ja liikkuvatko ne normaalisti? Onko pieniä viiltoja, turvotuksia tai hiertymiä? Jos yleiskunto tai jokin haava herättää epäilyksiä, eläin kuuluu eläinlääkärin hoitoon. Hyvä keritseminen päättyy vasta, kun lauma on taas rauhallinen ja jokainen eläin on tarkistettu.
Lähteet ja tulkinta
Ohjeiden pohjana ovat British Alpaca Societyn keritsemisopas sekä Uuden-Seelannin Ministry for Primary Industriesin Code of Welfare: Llamas and Alpacas. Molemmat lähteet kuvaavat yleisiä eläinten hyvinvoinnin standardeja; alueellinen sää, terveydentila ja tilan omat olosuhteet on otettava ajankohtaa suunniteltaessa lisäksi huomioon.
Kansikuva: luotu tätä artikkelia varten Gemini 3 Pro Image -mallilla.
Usein kysyttyä
Kuinka usein alpakka pitää keritä?
Alpakat keritään pääsääntöisesti kerran vuodessa. Niiden talja kasvaa jatkuvasti, eikä se lähde kausittaisen karvanvaihdon mukana. Säännöllinen keritseminen estää, ettei tiheä kuitu muutu lämpimänä vuodenaikana lämpökuormaksi.
Milloin on paras aika keritä alpakat?
Keski-Euroopassa yleensä keväästä alkukesään: ennen kovimpia kesähelteitä, mutta niin, etteivät juuri keritut eläimet joudu suojattomina pidempään kylmään ja märkään säähän. Sopiva sääikkuna on tärkeämpi kuin tietty kuukausi.
Voiko alpakan keritä sateella?
Taljan pitää olla keritsemisen aikana täysin kuiva. Kosteaa kuitua on vaikeampi leikata ja säilyttää, ja se voi huopua, haista tai homehtua. Sateella eläimet on siirrettävä ajoissa kuivaan suojaan tai ajankohtaa on siirrettävä.
Miksi alpakat keritään makuuasennossa?
Monet alpakat keritään hallitusti kylkiasennossa. Asianmukaisesti tuettuna tämä estää äkkinäiset liikkeet terävien teräkampojen lähellä ja mahdollistaa nopean, tasaisen leikkuun. Kiinnipito tehdään rauhallisesti, ja se kestää vain niin kauan kuin on tarpeen.
Mitä alpakan keritsemisen jälkeen pitää huomioida?
Juuri keritut eläimet tarvitsevat kylmällä tuulella ja sateella kuivan katoksen ja auringossa edelleen varjoa. Pienet viiltohaavat, käyttäytyminen ja syöminen kannattaa tarkistaa keritsemispäivänä ja sitä seuraavana päivänä.
