Alpakkavilla: miksi kuitu on niin erityinen

Mikä tekee alpakkavillasta erityistä

Kolme ominaisuutta selittää suurimman osan hypestä. Kuitu on hienoa, se ei sisällä villarasvaa ja se eristää hyvin, vaikka painaa vähän. Yksi alpakka tuottaa vuodessa noin 2,3–4,5 kg kuitua. Parhaat yksilöt yltävät noin 7 kg:n kokonaistaljaan, josta noin 3 kg on hyödynnettävissä hyvälaatuisena. Alkuperämaa Peru tuottaa vuosittain noin 5 000 tonnia alpakkakuitua. (Wikipedia ”Alpaca fiber”; yhdistysten tiedot)

Hienous on mikronikysymys

Se, miltä kuitu tuntuu, riippuu ennen kaikkea sen läpimitasta, joka mitataan mikrometreinä (µm). Mitä ohuempi kuitu, sitä pehmeämpi se on ja sitä vähemmän se kutittaa. Mittaus tehdään objektiivisesti laitteella (OFDA), ei tuntumalla. Kaupassa on vakiintunut karkea hienousluokitus:

Noin 25–30 µm:stä alkaen kuituun muodostuu ydinkanava, se suoristuu ja alkaa kutittaa. Siitä eteenpäin se sopii paremmin huovuttamiseen kuin neulomiseen. Kasvattajalle tärkeä huomio: hienous heikkenee iän myötä. Nuori eläin tuottaa hienoimman taljansa, ja sen jälkeen kuitu karkenee vuosi vuodelta hieman. (NEAFP; LFI-esite 2020)

Huacaya vai suri

Taljatyyppejä on kaksi. Huacaya on klassikko: voimakkaasti kihartuva, vartalosta irti seisova talja antaa eläimelle sen pehmolelumaisen ulkonäön. Yli 90 prosenttia maailman alpakoista on huacayoja. Suri on harvinaisempi, vain noin 7 prosenttia, ja näyttää aivan erilaiselta. Sen kuitu ei kihartu, vaan riippuu sileinä, kiiltävinä kiharoina, melkein kuin rastat.

Lukuina: huacayan kuidun keskiarvo on 22,95 µm, kihartuvuus on voimakas (45 °/mm) ja kuitupituus noin 70 mm. Suri on 24,71 µm:llä hiukan karkeampi, mutta kiiltävämpi, tuskin kihartuva (17 °/mm) ja 120 mm:n kuitupituudellaan selvästi pidempi. Suri myös kasvaa nopeammin, 12–20 cm vuodessa, kun huacayalla kasvu on 8–13 cm. (Frontiers in Animal Science 2023; Pinaresin kuitututkimus)

Hypoallergeeninen, koska lanoliinia ei ole

Lampaanvilla sisältää lanoliinia, villarasvaa, joka aiheuttaa monille kutinaa. Alpakkakuidussa tätä villarasvaa ei käytännössä ole. Se on pääsyy siihen, että kuitua pidetään hypoallergeenisena ja moni voi pitää sitä suoraan ihoa vasten. Lisäksi suomukerros on noin 0,4 µm:n korkeudellaan matalampi kuin lampaanvillan noin 0,8 µm, mikä selittää pehmeämmän tuntuman ja vähäisemmän kutinan. (Wikipedia ”Alpaca fiber”; SEM-mittaukset)

Yksi usein väärin esitetty yksityiskohta: sileämmistä suomuista huolimatta alpakka ei huovu vähemmän kuin lampaanvilla. Laboratoriotestissä se huopui jopa hieman voimakkaammin. ”Pehmeämpää ja vähemmän kutittavaa” pitää siis paikkansa, ”huopuu tuskin lainkaan” ei. (Liu & Wang 2007, Textile Research Journal)

Lämmittääkö se todella niin paljon paremmin?

Tässä kohdassa kauppa liioittelee eniten. Osa kuiduista on ytimellisiä eli niissä on ilmalla täytetty, eristävä kanava. Ainoassa luotettavassa vertailumittauksessa alpakan talja piti todella paremmin lämpimänä kuin merinovilla, noin 20 prosenttia. Se on todellinen, mitattava etu. (Soroko et al. 2019, Veterinarski arhiv)

Varauksella kannattaa sen sijaan lukea väitteitä, kuten ”30 prosenttia lämpimämpää” tai ”seitsemän kertaa lämpimämpää kuin lampaanvilla”. Niille ei ole näyttöä. Todellinen etu on pikemminkin siinä, että kuitu on samalla lämmöneristyksellä kevyempää ja tuntuu kuivemmalta. Se imee noin 8 prosentillaan vain puolet niin paljon kosteutta kuin lampaanvilla ja siirtää sen ulospäin. (tekstiilikuitujen ominaisuustiedot)

Taljasta langaksi

Eläimen eri kohdat eivät tuota samanlaista laatua. Paras osa on ”blanket” eli selän ja kylkien kuitu. Se on hienointa ja tasaisinta. Kaula ja reidet ovat toista laatua, vatsa ja jalkojen alaosat karkeinta kolmatta laatua. Keritsemisen jälkeen blanket puhdistetaan käsin, tätä kutsutaan nimellä ”skirting”: vihneet ja kasvinjäänteet poistetaan, jotta jäljelle jää vain hieno kuitu. Jatkokäsittelyyn ihanteellinen kuitupituus on 5–15 cm. Lyhyemmästä voi vain huovuttaa, pidempi on leikattava ensin. (NEAFP; Alpacas of Montana; LFI-esite 2020)

Hoito arjessa

Koska villarasvaa ei ole ja kuitu pikemminkin luovuttaa kosteutta, alpakkavilla on helpompihoitoista kuin luulisi. Usein tuuletus riittää pesun sijaan. Jos pestä pitää, pese viileällä vedellä käsin villapesuaineella äläkä väännä, sillä märkänä kuitu on herkkä. Kuivaa tasaisella alustalla, älä ripusta, muuten vaate venyy.

Muuten: taljan väri ei kerro mitään sen hienoudesta. Molemmat periytyvät toisistaan riippumatta. Miksi näin on, kerrotaan artikkelissa Alpakan värit: paletti ja jalostuksen sudenkuopat.