Alpakan värit: paletti ja jalostuksen sudenkuopat

Yksi laajimmista väripaleteista

Perussa erotetaan yli 52 luonnollista värisävyä, ja geneettisesti vivahteita syntyy jopa yli 300. Rekisteröintiä ja näyttelyitä varten Alpaca Owners Association on tiivistänyt ne 16 perusväriin sekä muutamaan välisävyyn, yhteensä 22:een. Paletti ulottuu valkoisesta beigen ja fawnin sävyjen sekä ruskean ja harmaan asteiden kautta ruskeanmustaan ja aitoon mustaan. Jokaisella värillä on ARI-koodi, joka koostuu kirjaimista ja numerosta, karkeasti 100:sta (valkoinen) 500:aan (musta). (Alpaca Owners Association; AZVD)

Värikentät ovat havainnollistavia ohjearvoja, virallista hex-standardia ei ole. Lisäksi on monivärisiä eläimiä (multicolour, MC 600), joita ei voi luokitella yhteen väriin.

Väri ei kerro hienoudesta

Sitkeä harhaluulo: valkoisilla eläimillä olisi automaattisesti hienompi villa ja mustilla karkeampi. Se ei pidä paikkaansa. Väriä ohjaavat geenit ASIP ja MC1R, kuidun läpimittaa taas aivan muut geenit, esimerkiksi keratiinigeenit kuten KRTAP7-1. Järjestelmät toimivat toisistaan riippumatta. Sinulla voi siis olla hienovillaisia mustia ja karkeavillaisia valkoisia eläimiä, eikä väri kerro laadusta mitään. (alpakoiden genetiikkatutkimukset)

Kuinka hienoa eläimen villa todella on ja miten sitä mitataan, kerrotaan artikkelissa Alpakkavilla: miksi kuitu on niin erityinen.

Classic grey: piilevä letaalitekijä

Harmaat alpakat ovat suosittuja ja siksi kysyttyjä. Klassisen harmaan (”classic grey”) taustalla on kuitenkin vahvistettu letaalitekijä, ei kasvattajien myytti vaan todistettu asia. Mutaatio periytyy autosomaalisesti vallitsevasti, ja homotsygoottisena eli kun eläin saa sen molemmilta vanhemmiltaan, se on tappava jo alkiovaiheessa.

Käytännössä tämä tarkoittaa: kun paritat harmaan harmaan kanssa, noin neljännes alkioista menehtyy varhain. Odotettujen kolmen neljäsosan harmaiden sijaan jälkeläisistä vain noin kaksi kolmasosaa on harmaita ja yksi kolmasosa yksivärisiä. Joka ei tätä tiedä, ihmettelee näennäisesti liian pieniä jälkeläismääriä. Hyvä uutinen: kaupallinen geenitesti on olemassa (Giessenin yliopisto, VHLGenetics), ja sillä kantajat voi tunnistaa etukäteen. Hopeanharmaa ja ruusunharmaa syntyvät muuten eri tavalla, niin sanotun roaning-ilmiön kautta, eikä niihin liity samaa riskiä. (Animal Frontiers 2022)

Sinisilmäinen ja puhtaanvalkoinen? Katso tarkemmin

Sinisilmäinen valkoinen alpakka (englanniksi blue-eyed white, lyhyesti BEW) näyttää upealta. Taustalla on todennäköisesti harmaan geenin ja valkoisen kirjavuusgeenin yhdistelmä. Ongelma: tällaiset eläimet ovat hyvin todennäköisesti synnynnäisesti kuuroja, tutkimuksesta riippuen 70–90 prosenttia molemmista korvista, aivan kuten sinisilmäiset valkoiset kissat. Kuuroja eläimiä voi pitää, mutta asia on hyvä tietää niiden turvallisuuden ja koulutuksen vuoksi sekä silloin, kun päätät, panostatko tietoisesti BEW-eläimiin. (BAER-tutkimukset; J Heredity 2014)

Suri vai huacaya periytyy myös

Myös taljatyyppi noudattaa selviä sääntöjä, ei pelkkä väri. Suri periytyy autosomaalisesti vallitsevasti, huacaya resessiivisesti. Syynä on TRPV3-geenin mutaatio, joka löytyi kaikista tutkituista surieläimistä. On jopa epäilty, että surigeenikin voisi olla homotsygoottisena tappava. Tätä ei ole vielä todistettu, mutta se selittäisi, miksi surien osuus on vuosikymmeniä jumittanut noin seitsemässä prosentissa. (BMC Genomics 2024)

Kirjavuuskuvioiden, eli tuxedon, appaloosan ja pinton, genetiikka on sen sijaan vielä selvittämättä. Vertailu hevoseen ei auta tässä. Kuvioihin jalostava kasvattaja työskentelee siis edelleen kokemuksen eikä geenitestin varassa. (Animal Frontiers 2022)

Mitä tämä tarkoittaa jalostuksellesi

Pitkään jalostettiin ennen kaikkea puhtaanvalkoisia eläimiä, koska valkoisen villan voi värjätä mihin sävyyn tahansa. Luonnonvärien suosion myötä tilanne on kääntynyt. Nykyään Euroopassa terveitä tummia värityyppejä on usein helpompi löytää kuin moitteettomia, runsaasti valkoista villaa periyttäviä eläimiä. Mikä väri on jalostustavoitteesi, on makuasia, mutta geneettiset ansat tunnet nyt.

Viimeinen asia painaa enemmän kuin mikään väri: geenipooli. Noin 99 prosenttia kaikista alpakoista elää edelleen Etelä-Amerikassa, ja muualla olevat laumat polveutuvat harvoista tuoduista eläimistä. Sukulaisuus on siksi tiivistä, ja alpakoissa näkyy merkkejä tuoreesta sukusiitoksesta. Siksi outcrossing ja huolellisesti ylläpidetty sukutaulu eivät ole vapaaehtoista lisätyötä, vaan terveen jalostuksen perusta. (BMC Genomics 2023)

Miten astutuksen ajankohta, tiineysaika ja syntymä liittyvät toisiinsa, kerrotaan artikkelissa Alpakan astutus ja tiineys.