Alpakoiden terveyssuunnitelma: rokotukset, madotus, kynnet ja hampaat läpi vuoden

Vuosikalenteri yhdellä silmäyksellä

Taulukko kokoaa yhteen, mitä eläinlääketieteelliset korkeakoulut ja alan kirjallisuus mainitsevat alpakoiden ja laamojen säännöllisenä ennaltaehkäisevänä hoitona. Se on tarkoitettu Keski-Euroopan laumoille. Osa tehtävistä on edessä joka päivä, osa kerran vuodessa. Alla olevat osiot selittävät yksittäiset kohdat.

Rokotukset: klostridit ja sinikielitauti

Alpakoille ja laamoille ei käytännössä ole erikseen hyväksyttyjä rokotteita. Eläinlääkäri käyttää naudoille tai lampaille hyväksyttyjä rokotteita poikkeuskäytössä. Eläimet sietävät ne yleensä hyvin. Kiinteitä rokotusohjeita, kuten koirille, kissoille tai hevosille, kamelieläimille ei ole, ei Yhdysvalloissakaan. Tämän osion suositukset perustuvat siksi alan kirjallisuuteen ja eläinlääketieteellisiin korkeakouluihin.

Klostridit ja jäykkäkouristus

Uuden maailman kamelieläimet ovat alttiita klostridien aiheuttamille sairauksille. Erityisen pelätty on enterotoksemia, joka johtaa usein kuolemaan. Johdonmukaisella rokottamisella nämä sairaudet voidaan suurelta osin välttää. Wienin eläinlääketieteellinen yliopisto (Vetmeduni Wien) mainitseekin sen rokotuksena, joka on alueella tällä hetkellä etusijalla. Englanninkielisessä alan kirjallisuudessa rokotusta Clostridium perfringens -bakteerin tyyppejä C ja D sekä jäykkäkouristusta vastaan pidetään kamelieläinten perusrokotuksena.

Tavallinen käytäntö on kahden rokotuksen perusrokotus 3–6 viikon välein, minkä jälkeen tehoste annetaan kerran vuodessa. Usein kuvattu ohjelma crioille alkaa 3 kuukauden iässä, toistaa rokotuksen kuukautta myöhemmin ja jatkuu sen jälkeen vuosittaisella tehosteella. Suuren riskin laumoissa jotkut eläinlääkärit aloittavat jo ensimmäisellä elinviikolla. Tiineet tammat saavat tehosteensa usein 4–6 viikkoa ennen synnytystä, jotta cria saisi ensimmäisinä viikkoinaan emältään mahdollisimman paljon vasta-aineita.

Sinikielitauti

Sinikielitauti on eläintauti, jota levittävät polttiaiset, pienet verta imevät sääsket. Tartuntaa ihmiseen ei tunneta. Serotyypit 4 ja 8 sairastuttavat laamoja ja alpakoita vain harvoin. Serotyypin 3 kohdalla tilanne on toinen: se on levinnyt syyskuusta 2023 lähtien Alankomaista Saksaan, ja Alankomaista ja Saksasta on raportoitu laamojen ja alpakoiden vakavia sairastumisia ja kuolemia.

Wienin eläinlääketieteellinen yliopisto suosittelee siksi rokottamaan Uuden maailman kamelieläimet serotyyppiä 3 vastaan. Rokotteet on hyväksytty naudoille ja lampaille, ja eläinlääkäri voi käyttää niitä laamoille ja alpakoille poikkeuskäytössä. Kuvattu perusrokotus koostuu kahdesta rokotuksesta 3–4 viikon välein. Rokotus on vapaaehtoinen. Vetmeduni Wienin arvion mukaan talvikuukausina annettu rokotus suojaa seuraavana keväänä ja kesänä. Saksan Ala-Saksin osavaltion viranomaiset neuvovat saattamaan perusrokotuksen tai tehosteen päätökseen maaliskuun loppuun mennessä.

Tilanne muuttuu vuodesta toiseen. Lokakuusta 2025 lähtien Etelä-Saksasta on taas ilmoitettu serotyypin 8 tapauksia. Sen, mitkä serotyypit alueellasi ovat juuri nyt merkityksellisiä ja pitäisikö eläimesi rokottaa useampaa kuin yhtä vastaan, tietää eläinlääkärisi tai eläinlääkintäviranomainen.

Loiset: ensin ulostenäyte, sitten matolääke

Loiset ovat alpakoiden ja laamojen sairauksien yleisimpiä syitä. Eläimiä ei voi pitää loisettomina, eikä se ole tavoitekaan. Niin kauan kuin vastustuskyky pysyy mukana, madot tuskin aiheuttavat haittaa. Sairastuvat ennen kaikkea nuoret eläimet, heikentyneet eläimet ja laumat, joiden laitumella tartuntapaine on suuri. Ripulia ei välttämättä esiinny. Usein loisten vaivaamat eläimet erottuvat vain painonlaskusta, vakavissa tapauksissa anemiasta, jonka tunnistat kalpeista limakalvoista.

Mitkä loiset ovat merkityksellisiä

• Ruoansulatuskanavan strongylidit tarttuvat eläimiin pääasiassa laitumella. Suurimmat tappiot aiheuttaa verta imevä punainen juoksutusmahamato (Haemonchus contortus). Alpakat ja laamat voivat saada tartunnan myös nautojen, lampaiden ja luonnonvaraisten märehtijöiden matolajeista.
• Kokkidit ovat alkueläimiä, jotka vaurioittavat suolen limakalvoa. Ne sairastuttavat etenkin crioja ja nuoria eläimiä, useammin kesällä mutta myös talvella sisätiloissa. Vanhemmat eläimet erittävät niitä usein sairastumatta itse.
• Piiskamadot jäävät vähäisessä tartunnassa yleensä huomaamatta. Runsas tartunta voi aiheuttaa veristä ripulia, laihtumista ja nuorilla eläimillä kehityshäiriöitä.
• Iso ja pieni maksamato esiintyvät myös naudoilla, lampailla ja vuohilla ja vaurioittavat maksaa. Etenkin pieni maksamato voi johtaa eläimen kuolemaan.

Miksi madotusta ei enää tehdä kalenterin mukaan

Pitkään oli tavallista madottaa lauman kaikki eläimet useita kertoja vuodessa. Eläinlääkärit eivät enää suosittele tätä, koska madot kehittävät resistenssin lääkkeille. Saksassa tämä on todennettu: vuonna 2019 saksalaisissa alpakkalaumoissa tehdyssä tutkimuksessa yksi tutkituista valmisteista vähensi erittyneiden madonmunien määrää vain 45 prosenttia. Vuoden 2024 jatkotutkimus löysi punaisesta juoksutusmahamadosta kaikilla tutkituilla tiloilla suuren osuuden perintötekijöitä, jotka liittyvät resistenssiin yhtä yleistä vaikuttavien aineiden ryhmää vastaan. Yksittäisillä tiloilla havaittiin resistenssiä myös toista ryhmää vastaan.

Sen sijaan toimitaan kohdennetusti:

• Tutkituta ulostenäytteet noin neljännesvuosittain. Kerää uloste heti ulostamisen jälkeen, sillä pidempään maassa ollut uloste ei kelpaa tutkimukseen. Sen, ovatko kokooma- vai yksilönäytteet järkeviä, sovit eläinlääkärin kanssa. Jos arvot pysyvät pitkään alhaisina, pidemmätkin välit riittävät.
• Hoida vain niitä, jotka hoitoa tarvitsevat. Madotetaan eläimet, joiden riski on suurempi, kuten nuoret eläimet, sekä eläimet, joilla on löydös tai oireita, kuten painonlaskua, ripulia tai kalpeat limakalvot. Oireettomat eläimet jätetään hoitamatta.
• Punnitse ennen madotusta. Annos määräytyy elopainon mukaan, ja liian pieni annos tehoaa huonommin. Villan läpi arvioiminen on epävarmaa.
• Tarkista teho. Toinen ulostenäyte jonkin aikaa hoidon jälkeen näyttää, tehoaako valmiste laumassasi vielä. Eläinlääkärit kutsuvat tätä munamäärän vähenemätestiksi.

Laidun ja lantapaikat

Alpakat ja laamat ulostavat aina samoihin paikkoihin. Siksi tartuntapaineen vähentäminen on helpompaa kuin lampailla tai naudoilla: kun lantapaikat siivotaan säännöllisesti, mieluiten päivittäin, tartuntakykyisten loisvaiheiden määrä laitumella pysyy pienenä. Lisäksi tarvitaan sopiva eläintiheys ja laidunkierto, jonka aikana lohkot ehtivät palautua. Jos alpakat jakavat laitumen nautojen tai lampaiden kanssa, samaan aikaan tai vuorotellen, ne voivat saada myös niiden matoja.

Tulosten tulkinnassa auttaa, kun myöhemminkin tiedetään, mikä ryhmä oli milloin millä lohkolla. ALPAKA.PRO:ssa laidunhallinta tallentaa jokaisen siirron ja muistuttaa seuraavasta. Mitä laidunta tarkastaessa kannattaa pitää silmällä, kerrotaan artikkelissa Myrkkykasvit: mitä alpakat eivät saa syödä.

Kynnet ja hampaat

Alpakoilla ja laamoilla ei ole nautojen tai lampaiden tapaisia sorkkia, joissa on sarveiskapseli. Ne kulkevat kahdella varpaalla, joissa kummassakin on kynsi ja känsäinen antura. Parhaassa tapauksessa kynnet kuluvat liikkuessa niin, että ne ovat anturan tasalla. Pehmeällä maalla ja vähäisellä liikunnalla näin ei käy. Silloin kynnet on lyhennettävä, muuten varpaisiin voi tulla pysyviä virheasentoja ja eläin voi alkaa ontua. Jotkut eläimet eivät tarvitse leikkausta juuri koskaan, toiset 2–3 kuukauden välein. Alpakoilla työtä on yleensä hieman enemmän kuin laamoilla, koska kynsien kasvu liittyy villan kasvuun. Tarkista kynnet kerran kuukaudessa.

Myös hammasongelmat kamelieläimet näyttävät usein vasta myöhään. Kiinnitä huomiota siihen, märehtiikö eläin eri tavalla tai liikuttaako se leukaansa tavallisesta poikkeavasti. Liian pitkät tai vinot etuhampaat näet usein jo ulkopuolelta. Hammasjuurten tulehdukset eivät ole harvinaisia etenkään alaleuassa. Tunnustele siksi alaleuka turvotusten varalta noin kerran kuukaudessa.

Kamelieläinten erityispiirre ovat taisteluhampaat eli ylä- ja alaleuan kulmahampaat. Urokset käyttävät niitä arvojärjestystaisteluissa, ja eläinten kanssa toimiville ihmisille ne voivat olla vaarallisia. Puhkeamisen jälkeen 18–24 kuukauden iässä ne siksi yleensä lyhennetään ienrajaan asti. Eläin rauhoitetaan toimenpidettä varten, joten lyhentäminen kuuluu eläinlääkärille. Kastroimattomilla uroksilla se voi olla tarpeen joka vuosi. Kastraation jälkeen taisteluhampaat eivät yleensä enää kasva, ja useimmilla tammoilla ne tuskin puhkeavat ikenen läpi.

Paino ja kuntoluokka

Uuden maailman kamelieläimet salaavat sairauksia pitkään. Kroonisiin sairauksiin liittyy kuitenkin lähes aina painonlasku. Tarkista siksi paino tai kuntoluokka noin kerran viikossa. Tarkimmin se onnistuu eläinvaa’alla. Kun punnitaan säännöllisesti ja vaaka on tukeva jalan alla, eläimet tottuvat siihen nopeasti ja kävelevät sen yli ongelmitta.

Ilman vaakaa apuna on Body Condition Score eli kuntoluokitus. Pelkkä katsominen ei villan takia riitä, vaan sinun on tunnusteltava. Aseta käsi litteänä lannealueelle selkärangan viereen. Tasainen pinta kertoo hyvästä ravitsemustilasta, ulospäin kaartuva liiasta rasvasta ja painunut lihaksisto liian vähästä. Asteikko ulottuu 1:stä (erittäin laiha) 5:een (lihava). Yksittäistä arvoa kannattaa aina tarkastella osana kokonaisuutta: criaa imettävä tamma saa hieman laihtua.

Crioja punnitaan ensimmäisen elinkuukauden ajan joka päivä. Näin huomaat ajoissa, jos crian paino ei nouse. Paljonko laidunta ja millaista rehua lauma ylipäätään tarvitsee, kerrotaan artikkelissa Alpakoiden pito: aloittelijan opas.

Keritseminen, D-vitamiini ja kivennäisrehu

Alpakat ja tiheävillaiset laamat on keritsettävä joka vuosi, muuten ne kärsivät kesällä lämpöstressistä. Keritseminen on myös hyvä hetki katsoa jokainen eläin perusteellisesti, koska iho, kynnet, hampaat ja kuntoluokka on silloin helppo tarkistaa. Milloin oikea ajankohta on ja miten keritsemispäivä etenee, kerrotaan artikkelissa Alpakoiden keritseminen: ajankohta ja hoito.

Talvella nuorilta eläimiltä voi puuttua D-vitamiinia, koska ne saavat liian vähän UV-valoa. Tierärztliche Praxis -lehdessä julkaistu tapausselostus kuvasi vuonna 2008 alpakkavarsan, jolla oli D-vitamiinin puutteesta johtuva riisitauti. Kirjoittajat neuvoivat olemaan suunnittelematta synnytyksiä Euroopassa myöhäissyksyyn tai talveen, huolehtimaan riittävästä UV-valosta ja antamaan emoille tai crioille D-vitamiinia. Sen, saavatko criasi D-vitamiinia ja kuinka paljon, päättää eläinlääkäri.

Ruoho ja heinä kattavat alpakoilla ja laamoilla yleensä energian ja valkuaisen tarpeen, mutta kivennäisaineiden tarvetta usein eivät. Siksi kivennäisrehu kuuluu ruokintaan. Mitkä kivennäisaineet ovat alueellasi niukkoja, esimerkiksi seleeni, tiedetään yleensä paikallisesti. Asian voi selvittää rehun, veden tai veren tutkimuksilla.

Hoitojen kirjaaminen

Terveyssuunnitelma toimii vain, jos tiedät, mitä on jo tehty. Milloin mikin eläin sai viimeisimmän rokotuksensa? Mikä ulostenäyte antoi minkäkin tuloksen, ja tehosiko hoito sen jälkeen? Sen saat selville vain, jos asiat on kirjattu. Myös eläinlääkärisi hyötyy aukottomista esitiedoista enemmän.

Kirjaa jokaisesta rokotuksesta, madotuksesta ja hoidosta:

• Päivämäärä ja eläin
• Valmiste ja määrä
• Pakkauksen eränumero, jotta tiedät rokotetta koskevissa kyselyissä, mitkä eläimet ovat sitä saaneet
• Varoaika, jos eläinlääkäri on määrännyt sellaisen
• kuka eläimen hoiti
• Löydökset, kuten ulostenäytteen tulos, sekä paino ja kuntoluokka

Jotkut Saksan Veterinäramtit (paikalliset eläinlääkintäviranomaiset) muistuttavat alpakanpitäjiä nimenomaisesti siitä, että jokainen apteekkimyynnin tai reseptin alaisen lääkkeen käyttökerta kuuluu Bestandsbuchiin (lääkekirjanpito), jota säilytetään yhdessä eläinlääkärin tositteiden kanssa viisi vuotta. Sen, koskeeko tämä eläimiäsi ja missä muodossa, kertoo paikallinen eläinlääkintäviranomaisesi. Itävallassa Uuden maailman kamelieläimiä pidetään nimenomaisesti elintarviketuotantoeläiminä. Tästä riippumatta pidät Saksassa luetteloa eläinten tulosta ja lähdöstä, siitä lisää artikkelissa Alpakoiden eläinluettelo Saksassa: velvoite.

ALPAKA.PRO:ssa rokotukset, lääkitykset ja hoidot ovat jokaisen eläimen terveyskortissa. Seuraavaa rokotusta, ulostenäytettä tai kynsien leikkausta varten luot tehtävän muistutuksineen, jotta mikään ei unohdu. Painon, lämmön ja Body Condition Scoren kirjaat sovelluksessa suoraan eläimen luona, myös ilman verkkoyhteyttä navetassa, ja näet painon kehityksen kaaviona. Löydökset ja todistukset tallennat asiakirjoina eläimen profiiliin. Mitä muuta laumanhallinta osaa, kerrotaan sivulla Laumanhallinta.

Jos aiemmat hoitosi ovat Excel-taulukossa, siirrämme ne maksutta tietojen tuonnissa. Milloin taulukosta kannattaa siirtyä ohjelmistoon, kerrotaan artikkelissa Alpakoiden hallinta: Excel vai ohjelmisto?

Suunnitelma sovitaan eläinlääkärin kanssa

Uuden maailman kamelieläimiin perehtyneitä eläinlääkäreitä ei ole kaikkialla. Kun aloitat alpakoiden tai laamojen pidon, selvitä siksi etukäteen, kuka laumaasi hoitaa. Kerran vuodessa pidettävällä tapaamisella käytte yhdessä läpi rokotussuunnitelman, ulostenäytteet ja kivennäisrehun ja sovitte seuraavan vuoden kalenterista. Siinä välissä pätee: koska eläimet salaavat sairauksia pitkään, eläinlääkärille kannattaa soittaa ajoissa, ähkyssä heti.